Domestic Voodoo - statement / 03/2011

“Me mennään vaan johonkin. Yleensä aika tavallisiin ja rumiin paikkoihin.”

Olemme pysähtyneet ikuisen liikkeen tilaan, kuin marionettimestari olisi joutunut poistumaan äkillisesti kesken näytöksen ja jättänyt nukkensa estradille roikkumaan. Kun ohjaaja puuttuu, alamme elää ilman suunniteltua käsikirjoitusta.

Näyttämöitä on yhtä monia kuin kohtauksiakin. Jokaisella näyttämöllä pääosien nuket muistuttavat hämmästyttävästi toisiaan. Ihmiset viipyvät katsomossa aikansa ja siirtyvät sitten toisiin saleihin, toisiin näytöksiin. Käsiohjelmassa ei ole ilmoitettu tarkkaa aikaa taikka paikkaa.

Kulisseissa on mahdollisuus käsitellä niin inhoa kuin ihastusta. Teemat kulkevat vastakkaisuudesta toiseen: arjen raadollisuudesta mitäänsanomattomilta tuntuvien asioiden merkittävyyteen ja kauneuteen.

“Oletteko koskaan pudonneet kauppakeskuksen kaiteelta tai heittäneet ketään kengällä? Ehkä se tuntuu liioitellun dramaattiselta, mutta voin kertoa, että se on todella vapauttavaa.”