Grandma said they had to leave. The house was newly built, and they planned to return when the threat was over.
Most of their belongings were left behind. Not that they mattered the most. Part of the memories were left. And life as they had known before.
The border was drawn near were they settled. They could have walked back home.
Only that they couldn't.
Huh hah hei. Kertakaikkiaan sykähdyttävä tunnelataus näissä, tulee melkein itku ihan muutamasta esineestä ja kauniista valosta. Ensimmäinen on taidekuvana varsin onnistunut, loput enemmänkin tarinallisen kauniita.
VastaaPoistaKommentoit aiemmin:
" mä luulen että se oli niitä keskiyön kommentteja, joiden sisältöä itsekään ei osaa herättyään täsmällisesti tulkita, mutta ajatuksen muistan. Se oli video. Tavallaan musiikkivideo, mutta pääosassa kuvien lisäksi olisi puhe. Puheen (runon! tekstin! novellin!) voi tehdä videoon tai videon tekstiin. Se olisi kiinnnostavaa. Uusi (uudehko?) tapa tuoda runoutta esille. Eikö? "
Nuoren voiman liitto etsii parhaillaan runovideoita, sikäli ajatus on täydellinen. Olen pitkään halunnut osallistua siihen projektiin, mutta mulla ei ole kaveria eikä juuri tällä hetkellä ideaa (paitsi Bob Dylanin musiikkivideo Subterranean Homesick Blues).
Aura
voi, kiitos Aurasein. Tän tyyppistä settiä suunnittelin duunavani kandina, mikäli en päädy vetämään aivojani läpi aivoskannerista Otaniemessä (kandivaihtoehto II).
VastaaPoista