perjantai 11. toukokuuta 2012

Wounded animal runs, then hides








Sometimes you come off the shoots
with completely different outcome
you were originally looking for. It's cool.

I'm going for books and binding again.
Everything I'm doing is now related to it,
like these.

7 kommenttia:

  1. Heta, nää on upeita ja mielettömiä! Ekassa kuvassa sinä, valo, värit ja oikeassa laidassa oleva vänkyrä puunrunko = jotain järisyttävän kummallista ja kiehtovaa. Ton tokan kuvan kohdalla taas mun tekee mieli vain tuijottaa mustaan pimeyteen ja yrittää nähdä siellä jotain. Vaikea sanoa onko toi pimeys kaunista, rauhallista vai uhkaavaa. Varmaan vähän kaikkia, ja ennen kaikkea noi molemmat kuvat tuntuu hyvin hienovaraisilta. Osittain näistä tulee mieleen Lars von Trier ja David Lynch, mut sit kuitenkin. Loppupeleissä nää kuvat ei ole niitä, vaan nää on Hetaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kirppu, kiitos! Lämmittää kuulla että vihdoin asiat, joita päässä näkyy alkavat näyttää ymmärrettäviltä (kummallisilta ehkä mutta jotenkin järkeen tai intuitioon sopivilta) myös ulkopuolelta. Mun näköjään täytyy vähän taistella valokuvan kanssa, hylätä se, havaita käyttökelvottomaksi, voidakseni jatkaa sen kanssa.

      Poista
  2. Niin siis suu ammollaan jäin tuijottamaan ja taisin kuiskata että ei hitto. Varsinkin tuota ekaa... Niinkuin uisit jossain omassa alitajunnassasi ja itse humpsahdin samaan paikkaan tuota katsoessani. Todella vaikuttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho, heippa Juha! Kiitos! Sun kommentti oli niin syvällä blogissa etten oo tajunnut aiemmin sitä, anteeksi. Kiva kuulla. Alitajuntakamaahan tää on.

      Poista